Vaalijytky

Olin kuntavaaliehdokkaana Kotikunta nimisessä ryhmässä. Olemme puoluepoliittisesti sitoutumaton ryhmä, joka haluaa ajaa kuntalaisten etua ja puolustaa lähipalveluita. Ryhmässämme oli 15 ehdokasta. 

Koko vaalikampanjan ajan saimme muilta ryhmittymiltä lokaa niskaan. Meitä halveksuttiin jopa maakuntalehden toimittajan taholta. Kuntalaiset kuitenkin kuuntelivat meitä ja alkoivat kallistua meidän puoleemme. Emme lähteneet mukaan suunsoittoon, vaan pidimme viilipyttymäisen rauhallisen linjan.

Ryhmittymässä syntyi todellinen me-henki ja yhteisöllisyys oli lähes käsin kosketeltavaa. On siis ollut todella mahtavaa kuulua tähän porukkaan.

Sunnuntai-iltana kokoonnuimme vaalivalvojaisiin Kanava Golfin tiloihin. Sinne oli varattu ruokailu. Mukana olivat ehdokkaat, perheenjäseniä ja muita tukijoita ja kannattajia. Näyttelijä Heikki Rantanen oli myös mukana ja esiintyi lauluineen meille. Hän kertoi olevansa julkisesti meidän ryhmän kannattaja. 

Tunnelma alkoi tiivistyä kellon lähestyessä ilta kahdeksaa. Jännitys heijastui useamman kasvoilta. Tämä oli aivan uusi tilanne Asikkalassa eikä voinut etukäteen lainkaan ennustaa kuinka tulisi käymään. Kallistuisivatko kuntalaiset meidän puolelle vai äänestäisivätkö tuttuja puolueita.

Hieman kahdeksan jälkeen läjähtivät ruudulle ennakkoäänestyksen tulokset. Ja voi ihmettä, me olimme saaneet eniten ennakkoääniä. Mikä riemunkiljahdusten kuoro täyttikään tilan.

Sitten odotettiin malttamattomina ääntenlaskennan edistymistä. Yhdessä vaiheessa keskusta meni ohi. Viimeisen äänestysalueen äänet viipyivät ja viipyivät. Se oli suurin ja ratkaisevin alue. Iltakymmenen jälkeen vihdoin odotus palkittiin ja kas kummaa, me olimme saaneet äänivyöryn. Olimme suurin ryhmä. Ryhmästämme pääsi kahdeksan henkeä valtuustoon. Itse en saanut tarpeeksi ääniä läpimenoon, mutta tärkeintä oli koko ryhmän menestys. Kaikki loput meistä ovat varasijoilla.

Tulosten jälkeen Heikki otti kitaransa ja sitten laulettiin yhteen ääneen Me ollaan sankareita kaikki.

Ensi viikolla kokoonnumme hiomaan jatkosuunnitelmia ja miettimään hallitusneuvotteluja.

KOTIKUNTA rules!!!!

Ilon kautta

On taas mahtunut yhteen viikkoon kaikenlaista. Kokousta, koulutusta urakalla, töitä, mainosten jakoa, yleisötilaisuuksia ja tuli minusta kuulema tätikin.

Alkuviikosta pidettiin Kotikunta-porukan kanssa kokousta ja hiottiin kampanjan ohjelmaa. On kyllä ollut hienoa päästä tähän porukkaan mukaan. On ollut hyvinkin yhteisöllinen henki ja yhteenkuuluvuuden tunne. Vaikka en niin noista sosiaalisista tilanteista pidä niin tässä porukassa ei ole sen suhteen tullut mitään ylitsepääsemätöntä. Porukan mainoksia on miehen kanssa jaettu parina iltana meidän kulmille. Keskiviikkona oltiin mukana sote-keskustelutilaisuudessa. Juri alusti hienosti ja syntyi hyvää keskustelua. Vähän hirvitti, kun paikalle olivat tulleet pari arvostelijaakin, mutta jostain syystä olivat tilaisuudessa hiljaa. Eilen oli sitten torihurmauspäivä lohikeittoineen. Itse en sinne päässyt, kun olin koulutuksessa. Oli kuulemas ihmisiä hyvin käynyt.

Keskiviikkona oltiin työkavereiden kanssa Hämeenlinnassa Vasu-koulutuksessa. Meitä oli siellä kahdeksan naista Asikkalasta. Verkatehtaalla istuttiin kuuntelemassa uuden Varhaiskasvatussuunnitelman perusteita ja tulevia käytänteitä. Lauantaina jatkui koulutus Vääksyssä Vasun tiimoilta. Tällä kertaa aiheena lapsen osallisuus ja kuuleminen varhaiskasvatuksen arjessa. Kouluttajana oli Piia Roos. Hyviä vinkkejä tuli ja täytynee meidänkin alkaa työyhteisössä pohtia, miten viedään kaikki tuo opittu arkeen.

Torstaina jaksoin koulutuksen jälkeen mennä vielä auditorioon kuuntelemaan Taru Hallikaista. Hän puhui armollisuudesta itseään kohtaan, itsemyötätunnosta. Jokaisen pitäisi muistaa, että kelpaa sellaisena kuin on. Jokainen on riittävä sellaisenaan.

Perjantaina miehellä oli syntymäpäivä. Eipä tuota nyt kummoisesti juhlittu. Käytiin illalla Majakalla juomassa yhdet ja sitten jaettiin vaalimainoksia pitkin pitäjää.

Tänään raijattiin vanha sänky yläkerrasta pois. Käytiin viemässä se Lahteen pojalle, hän kun on ollut sänkyä vaille. Pojalla oli eilen syntymäpäivä. Meidän aprillipila täytti jo 25 vuotta. Nyt sitten nukutaan uudessa sängyssä alakerran olohuoneessa siihen asti, että saadaan yläkerran remppaa valmiimmaksi. Toivottavasti sentään tämän vuoden puolella...

Nää hikoilukohtaukset on taas alkaneet. Näitä kuumia aaltoja oli ekan kerran viime vuonna. Talvi meni ilman niitä, mutta nyt niitä taas tulee.

Ai niin se tädiksi tulo. Siskopuoleni sai pojan ilmeisesti tiistaina. Virallista tietoa ei tullut, mutta tyttäreni tiesi kertoa asiasta. Ja näkyihän tuo isäni sitten naamakirjassa ilmoittavan yleisesti tulleensa taas papaksi. No joo, ei siitä ehkä sitten sen enempää. Elämä on...

Mun tarvii varmaan mennä lähiaikoina puhelinkauppaan. Alkaa tuo känny elää ihan omaa elämäänsä ja käymään hitaalla. Ja vois kai harkita sellasen tabletin ostamista. En ole vielä moiseen tuotteeseen tutustunut. Näkyy yhdellä ja toisella olevan sellainen ja töihinkin on kai tulossa jossain vaiheessa. Olisi varmaan hyvä olla perillä vähän kuinka laite toimii ja mitä sillä voi tehdä.

Viikon päästä olisi pieni lomanpätkä. Silloin on kyllä pakko koittaa vähän siivota tätä huushollia. Ja jos on hyvät ilmat, niin voisi aloitella pihahommia.

Yksi viikko taas takana

Perjantai... menipä viikko nopeasti. Kaikenlaista touhua ollut; iltakoulutusta ja palaveria parina päivänä. Pitänyt pohtia jo vähän seuraavaa toimintakautta, minkälaiset kuviot mahtaa syksyllä olla?? Jatkanko nykyistä vs. hommaa vai palaanko omaan työkuvioon...

Tänä iltana paistettiin ensimmäistä kertaa makkaraa pihagrillissä. Kyllä maistui hyvältä. Tästä se ulkona syöminen taas alkaa...

Sormet syyhyävät jo pihahommiin. Haravan varteen olisi kiva tarttua ja kaikenlaisia oksia ja risuja olisi kerättävänä talven jäljiltä maasta. Ja olisihan sitä kaikenlaista pientä tuunailua ja laittamista pihalla... Tosin tulevana kesänä täytyy yrittää ehtiä myös vain olla ja nauttia puutarhan kauneudesta ja luonnon rauhasta. Ei kai sitä koko ajan tarvitse olla tekemässä jotain hiki hatussa, varsinkin kun pihanlaitto alkaa olla voiton puolella siitä mikä oli alkutilanne muutama vuosi sitten.

Samalla kun syötiin makkaraa, niin pohdittiin pihasaunan paikkaa. Pihassa on pieni saunarakennus keskentekoisena ja sille pitäisi löytää pysyvä sijoituspaikka. Ollaan siinä kyllä loppukesästä saakka saunottu. On siellä kiuas ja vanhasta pirttikalustosta kyhätty väliaikaiset lauteet. Suihkunurkkaus sinne tulee, mutta toistaiseksi on löylyjen jälkeen juostu sisälle suihkuun ja pesulle. Vaan pääasia, että on sauna. Saunomisesta pidän sen verran paljon, ettei ilman voisi olla.

Akrosyanoosi

Sain varattua ajan Lahteen Foot Fysioon. Menen sinne parin viikon päästä alaraajatutkimukseen. Työterveyslääkäri suositteli tuota tutkimusta. Jalat tai lähinnä varpaat ovat vaivanneet minua ala-asteikäisestä asti. Vaivan alkaessa vuosia sitten minua käytettiin keskussairaalassa tutkimuksissa, epäiltiin kaikkea kihdin ja sieni-infektion väliltä. Lopuksi diagnoosi oli joku Erytromelaghen tai jotain sinne päin. Eli raajojen punakipu. Vika on kai jotenkin ääreisverenkierrossa. Talvisin suuret lämpötilan vaihtelut ja varsinkin umpinaiset kengät vaikuttavat siihen, että varpaat turpoavat, punoittavat, niitä kuumottaa ja niissä on aivan järjetön kihelmöinti. Tekisi mieli hakata varpaat irti. Kouluaikana meni useat talvikengät pilalle, kun toisen kengän kannalla hakkasin toisen kengän kärkiosaa, jotta kutina ja kipu varpaissa loppuisi. Nyt olen jo oppinut, että heitän aina umpinaiset kengät heti jalasta pois kun se vain on mahdollista. Kotona kuljen paljain jaloin kesät talvet. Viileä ja kylmä helpottaa pahinta kipua. Nukun aina jalkaterät peiton ulkopuolella. Välillä on tunne, kuin jalassa olisi jäinen sukka tai jäinen pohjallinen kengässä. Kun varpaat ovat pahimmillaan, ne ovat myös kosketusarat. Ei tarvitse kuin hipaista vaikka pöydänjalkaa niin näen tähtiä ja kipu on valtaisa.

Vaiva on jatkunut läpi elämän. Välillä se on ollut lievempää, mutta nyt taas viime vuosina vaiva on ollut pahempi. Muutaman kerran olen lääkärillä käynyt ja vaivaksi on tarjottu Raynaudin oireyhtymää. Muuten hyvä, mutta varpaani ja sormeni eivät koskaan mene valkoiseksi. Nyt sitten kävin taas uuden työpaikkalääkärin puheilla. Hän tarkasteli varpaitani ja kuunteli kertomukseni vuosien ajalta. Hän määräsi laajat labrakokeet. Reilu viikko kokeista soitti sitten tuloksista. Vaivalla on nyt nimi Akrosyanoosi. Se on joku johdannaisvaiva Raynaudin oireyhtymästä. Kokeilen nyt Adalat nimistä lääkettä. Se on verenpainelääke, mutta sitä käytetään myös tähän vaivaan. Se on joku kalsiumestäjä, estää verisuonien liiallista supistumista. Toivottavasti siitä on apua.

Tuolla Foot Fysiossa kai katsotaan onko vaiva vaikuttanut miten muuten jalan asentoon ja onko siellä jotain hermopinteitä. Välillä on nimittäin myös sähköiskun omaisia hermokipusävähdyksiä, jotka menevät koko vartalon läpi.

Sormissa ei vaivaa ole tuolla tavalla. Käteni vain tuntuvat olevan aina kylmät ja varsinkin talvella eivät kestä kylmyyttä lainkaan. Sellaisia hanskoja ei ole vielä osunut, jossa käsiä ei palelisi. Kynnenaluset menevät sinisiksi ja sormenpäät menevät tunnottomiksi.

Introvertti

Olen muutamilla sivustoilla tehnyt testin ja tulos on aina tuo introvertti. Jonkinlainen sosiaalinen erakko kai myös.

Minua väenpaljous ja sosiaaliset tilanteet ahdistavat. En tunne oloani kotoisaksi, olen epävarma kuinka tulisi olla ja käyttäytyä. En hallitse small talkia. Menen sanoissa sekaisin tai en löydä oikeita sanoja. Uusissa tilanteissa seuraan ensin taustalta kuinka muut ovat ja toimivat ja menen sitten vasta toimintaan mukaan. Ryhmätyöt ovat kauhistus. Mieluiten toimisin yksin ilman häiriötekijöitä.

Viihdyn kotona omissa oloissa. Mies on vähän samanmoinen. Se on yksi meitä yhdistävä tekijä. Emme juurikaan käy ulkona viikonloppuisin tai kyläilemässä kenenkään luona. Meillä käy harvoin ketään. Ei minulla ole sellaisia ystäviä, joiden kanssa lähtisin iltaa istumaan tai shoppailemaan kaupungille tai vaikka kävelylenkille. Yleisesti ottaen tilanne ei minua haittaa. En oma-aloitteisesti tartu puhelimeen ja kysy kenenkään kuulumisia. En vastaa tuntemattomien numeroiden soittoihin. En pidä sukulaisiin kauheasti yhteyttä.

Joskus iskee tunne, että olisi kiva, jos olisi joku jonka kanssa lähteä vaikka ihan vaan kahville tai jutustelemaan johonkin. Tulee hetkellinen tarve nähdä ihmisiä ja olla osa jotakin yhteisöä. Alkaa omien ajatusten kanssa oleminen ahdistaa ajoittain. Ja on ikäänkuin ulkopuolinen olo, tunne että on jäänyt monesta asiasta paitsioon. Irrallinen olo, kuulunko oikein mihinkään. Koen itseni yksinäiseksi.
Yksin en osaa tai saa aikaiseksi lähteä mihinkään "ihmisten ilmoille". Jonkun pitää pyytää minut mukaan tai tulla varta vasten hakemaan.
Ja joskus ihmisten seurassa ollessa tulee ulkopuolinen olo, ikäänkuin en kuuluisi joukkoon. Ihmettelen itsekseni miksi olen täällä näiden ihmisten kanssa. Koen itseni yksinäiseksi väkijoukossa. Ja sekin ahdistaa.

Kyllä minulla kouluaikaan mielestäni oli ystäviä, mutta johonkin ne kuviot hävisivät. En tällä hetkellä koe, että minulla olisi ns. sydänystävää, jolle purkaa huolia tai jonka kanssa jakaa iloja. Tuttuja kyllä on eri yhteyksistä.

Töissä on työporukka. Siellä sujuu toverillisesti, kun ovat tuttuja ja jutustelu sujuu. Uusia ihmisiä kohtaan saatan vaikuttaa töykeältä, en tahallani, sellainen vain olen ennekuin tutustun paremmin.

Toisaalta haluan olla tapahtumien sivulla seinäkukkasena ja toisaalta seisoa tapahtumien keskipisteessä. Olen joutunut pitämään yleisön edessä puheita ja olenpa ollut näyttelemässäkin joskus. Haasteellisia tilanteita. Sitä pelkää sekoavansa sanoissa ja nolaavansa itsensä väkijoukon edessä. Ei halua joutua arvostelun kohteeksi. Kritiikkiä on vaikea ottaa vastaan. Mitä muut ajattelevat minusta, mitä puhuvat selän takana.
Siksi en ymmärrä miten ajaudun milloin mihinkin toimintaan luottamustehtäviin. Enkö vain osaa sanoa EI.

Joskus vuosia sitten kävin Rosen-terapiassa. Terapeutti sanoi, että olen rakentanut ympärilleni muurin. Miksi, en tiedä.

Kökkö viikonloppu

Johan oli viikonloppu...tunneskaalat laidasta laitaan. Johtunee hormoneista, on meinaan taas iskenyt yölliset hikoilut.

Perjantaina tulin kaupan kautta kotiin. Mies istuu sohvalla katsomassa YouTube-videoita. Olen sen verta väsynyt etten jaksa aloittaa minkäänlaista huushollausta. Jossain vaiheessa kysyn, pitäisikö jotain syömistä katsoa. Ei vastausta. Seitsemän maissa mies edelleen tuijottaa ruutua. Silloin minua alkaa sen verran nyppiä, että siirryn yläkertaan ja päätän mennä nukkumaan. En tiedä mihin aikaan mies on sänkyyn tullut.

No lauantaiaamuna herään tietty jo kuuden jälkeen. Käytän koirat ulkona ja keitän kahvit. Koneelta uutiset ja naamakirjasta tuoreimmat päivitykset. Hetki pelaamista ja sitten ajelen Vääksyyn kaupan eteen tekemään vaalityötä. Tuli lupauduttua lähtemään ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Kaupan edessä kävi kylmä tuuli mutta onneksi meidän ryhmän yhteishenki on lämmin. Ollaan kai jonkin sortin protestiryhmä, kaikki ei tunnu siitä tykkäävän.

Iltapäivällä kotiudun ja mieskin on sentään jo herännyt. Hetken hengähdettyäni mies ehdottaa, että lähdetään koirien kanssa kävelylle. Vaatetta päälle ja menoksi. Kävelytieltä poikkeamme sivutielle, joka vie pellon poikki metsään. Pellolla lähellä metsänreunaa on viisi peuraa ruokailemassa. Ne tarkkailevat tuloamme ja lähtevät loikkimaan sivummalle. Metsässä ei juurikaan lunta ole ja siellä pääsee helposti liikkumaan. Useamman kilometrin lenkki tuli heitettyä ja hikihän siinä ihan tuli.
Kotona mies laittoi ruokaa ja lämmitti saunan. Taisi vähän hyvitellä edellistä iltaa.

Sunnuntaina heräsin tarmoa täynnä ja ajattelin, että saisin vähän siivottua, mutta johonkin se tarmo lässähti. Tuli taas sellainen turhautunut olo ja olisi tehnyt mieli itkeä. Seisoin yläkerran ikkunan edessä ja tuijotin varmaan puoli tuntia ulos. Sitten sain itseäni sen verran liikkeelle, että sain pestyä muutaman koneellisen pyykkiä ja vaihdettua kukkasille mullat. Sekin jäi vaiheeseen, kun täytyy näemmä käydä muutama kukkapurkki vielä ostamassa.

Ja huomasinpa viikonloppuna, että mustarastas on ilmestynyt pihapiiriin. Se on kevään merkki se.

Kevät keikkuen tulevi

Parina päivänä on tuntunut jo mukavan keväiseltä. Linnut pitävät ulkona konserttia ja vähät lumet hupenevat. Lätäköitä siellä ja täällä ja sisällä kuraisia tassun jälkiä.

Uusin Viherpiha-lehti oli tällä viikolla postilaatikossa. Sitä on tullut jo selattua ja uusia ideoita alkanut muhia päässä. Sitä jo niin odottaa, että pääsee heiluttamaan haravaa ja suorimaan kukkapenkkejä talven jäljiltä. Kevään tuoksut, heräävä luonto, kasvun ihme, valo ja auringon lämpö...

Kirkonkylän peltoaukealla bongasin sunnuntaina ensimmäiset viisi joutsenta. Eilen pihan yli lensi kaksi joutsenta "kauniisti" laulaen. Kirkonkylän peltoaukealla on joka aamu nähnyt nyt peuroja (vai kauriitako lie) ruokailemassa. Parhaimpana aamuna niitä oli siellä 15 ruokailemassa.

Kun puutarhaan ei vielä pääse kupsuttelemaan, niin olihan se käytävä ostamassa muutama uusi viherkasvi ikkunalaudalle. Kukkakaupassa voisi viettää aikaa vaikka kuinka kauan ja ihailla kaikkia ihania kukkasia. Multaakin on hommattu, joten mullanvaihto kukkasille on lähipäivinä edessä.